mul on tänää kaytöstavat

joo, aamu lähti käyntiin yllättävän hyvin! jes, kerranki. koht on taiteet. pitäs saada jostain lamppu öljyä :o ja jos vain saisin marjolt tulipoit lainaa ni olisin ehk maailman onnellisin!!mä aattelin laittaa permanentin, sit must tulee kauhee örkki. tai jtn.mun piti ostaa tänää punaset henkselit kirppikselt mut sit mul ei ollukaa tarpeeks rahaa :<mä haluun jonnekki reissailee autolla näin kesän päätteeks. öö? no joo, mut silti!sit ois kiva nähä jotain kavereita ja kaikkee. okei vähän yli-innostunut olen kenties? :>

kysymys...

miten voi palata ystävien luokse jos niitä ei ole? aivan. miksi palata niiden luokse ketkä ei koskaa edes välittänyt oikeesti? sillä jos he oisivat välittäneet he olisivat huomanneet pahan oloni. vai olisivatko?niin niin. ehkä vaan pitää etsiä uusia ihmisiä joihin tutustua. en kuitenkaan halua sanoa että mä en kaipaisi mun entisiä ystäviä, totta kai mä kaipaan niitä! mutta aina ei vaa oo helppoo palata niiden luokse. ja ehken haluakkaan. ei sitä tiedä.ei oo helppoo kattoo vierestä kun mun kaks ystävää tutustu. ei oo sen jälkee kummastakaan kuulunut mitään.ei siis mitään. ainakun yrittää, et hei lähtisitkö mun kans? ei voi mä meen sen kans. jjust..kateellinen olen, sen myönnän. tottakai olen, kaverit senku vähenee vaan. ei oo kivaa.täytyy vaan oppia arvostamaan sitä mitä nyt jo on [vaikka sitä olisikin vähän]joo menee taas hiukka syvälliseksi paskaksi tämä jauhaminen..perkele.

tuska

mikä päivä, ehkä tylsin ikinä. armoton angst päällä ja muutenki ottaa päähän.mikä siinä on kun multa viedään kaikki käsistä noin vain? kohta mulla ei oo enää mitään mihin voisin turvautua pahan päivän varalle.mikäs tässä, pää vaan täyteen aina kun mahollista, joo on mulla elämä ja kaikkee. paskat.ku pääsin tänää kaupunkii illalla, istuin torin pysäkille, poltin savukkeen ja katselin ohimenevia vislailevia amiksia. siinä vaiheessa mä en ajatellut mitään.mä vaan olin ja mietin miten turhaa kaikki on. kaikki mitä me täällä tehään on turhaa. se ura mitä me ehkä rakennetaan vuosikymmeniä, haihtuu yhdessä hetkessä pois.mitä järkeä siinä on että me opiskellaan koko elämämme ja sitte ehkä 40 meillä on hieno ura ja me ollaa rikkait ja meil on ihana ja täydellinen perhe? ei mitään.ehkä mä vaan lähen opiskelujen jälkee jonnekki kauas koittamaan siipiäni, jotka on revitty tuhansiksi palasiksi.
eniten ahistaa se kuinka ihmiset kaikkoaa mun ympäriltä. jo jonkin aikaa oon ollu kovin yksinäinen ja oikeastaan mikään ei tunnu miltään. mitä tahansa teenkin tuntuu se samalta kuin mikä tahansa teko. usein mietinkin onkohan mulla sydäntä lainkaa ja jos on niin se on luultavasti lyijyä. mutta jos mulla on sydän, niin miksi sitten tunnen joitakin asioita paljon voimakkaammin? niin, kukapa sen tietää jos en minä itse. tuskin kukaan.
hukuttaudun illuusioon joka on kuva täydellisestä elämästä.

helppoo

nii, taas on yks koulupäivä ohitse ja taas olen hieman viisaampi [joo niin vissii] tulin koulusta about puol 5 ja suunnistin suoraan omaan sänkyyn ja siinähän se meni hups 3 tuntia nukkuen ja laulaen sydämestä [sen kuullostamisesta ei sitten puhuta]pitäs kirjottaa viel aine huomiseks ja mua ei niin vois pätkän vertaa kiinnostaa. mä vihaan aineita mut tarinoita ja novelleja ehk niinku rakastan <3ulkona sataa ja ukkostaa, unelma ilma. mut se ois vaan viel ihanampi jos ois joku poika johon vois nojaa ja sit se kuiskailis vaik rakkauden sanoja mun korvaan..mä haluun et ois kunnon syksy, ei mikää sellanen märkä vaan kuiva ja aurinkoinen.eli vähän niinku mä.. :operjantaina lähen helsinkii shoppailee ja menee varmaa taas aika kivasti rahaa..no mut hei isi ja äiti maksaa, ainaki toivottavasti :omut joo mä lopetan unelmoimisen ja tippuilen pilvistä.

nyt on rokkilaulajan vapaapäivä...

heräsin aamulla tukkosena flunssasta ja aamukin oli harmaa. masentavaa.olo on kuin ikkunaan törmänneellä linnulla. pitäs lähtee kaupunkiin kattomaan silmälaseja ku vanhat alkaa olla jo vääntyneet ja paskaset. haluisin vaa nyt jonnekki pois jonku kamun kans. ois siistii lähtee autolla ajelee jonnekki ihan perseesee.mutku ei oo autoa, eikä kavereita. sit pitäis perjantaina lähtee helsinkii kattelee vähän vaatetta ja sen sellaista mukavaa.mutta mä lähen nyt näyttämään maailmalle takapuolta \,,/..mikään ei pysäytä minua tänään

viisas siili.

heräsin tänään virkeänä, menin aamu savukkeelle ja havahduin siihen että jalkani juuressa toljotti siili. tuijotimme hetken toisiamme kuin olisimme lukeneet toistemme ajatukset. tajusin kuinka tyhmä ja lapsellinen välillä olen. ihan hävettää tunnustaa se. on vain vaikeaa elää perheessä mille on aivan sama missä olen ja mitä teen. harmi sinänsä, olisin ehkä joskus halunnut että äitini tai isäni olisi lohduttanut minua kun siltä tuntui. mutta elämä menee eteenpäin, se ei odota ketään, on vain laahauduttava perässä ja yritettävä selvitä siitä paskasta mitä niskaan tippuu jatkuvasti.tai ehkä minä olen se paska joka tippuu toisten niskaan...tiedä häntä.

turha

haluaisin vain tietää sen että jos maailmassa olisi edes yksi ihminen joka huomaisin pahan oloni, miksei hän sitten tule ja lohduta? on aika tyhjä olo ja muutenkin tekisi mieli vaib lähteä pois, jonnekkin kauas, missä ei olisi muuta kuin kauniita vuoria ja metsää. paikka mihin voisin piiloutua maailmalta, ja siltä kuinka paha minä itse olen. haluaisin vain löytää syyn siihen miksi juuri minä olen juuri se kuka olen? ja haluaisin tietää onko maailmassa oikeasti ihmistä joka ymmärtää täysin toista? haluaisin muuttua.. muuttua hyväksi.