viisas siili.

heräsin tänään virkeänä, menin aamu savukkeelle ja havahduin siihen että jalkani juuressa toljotti siili. tuijotimme hetken toisiamme kuin olisimme lukeneet toistemme ajatukset. tajusin kuinka tyhmä ja lapsellinen välillä olen. ihan hävettää tunnustaa se. on vain vaikeaa elää perheessä mille on aivan sama missä olen ja mitä teen. harmi sinänsä, olisin ehkä joskus halunnut että äitini tai isäni olisi lohduttanut minua kun siltä tuntui. mutta elämä menee eteenpäin, se ei odota ketään, on vain laahauduttava perässä ja yritettävä selvitä siitä paskasta mitä niskaan tippuu jatkuvasti.tai ehkä minä olen se paska joka tippuu toisten niskaan...tiedä häntä.