helppoo

nii, taas on yks koulupäivä ohitse ja taas olen hieman viisaampi [joo niin vissii] tulin koulusta about puol 5 ja suunnistin suoraan omaan sänkyyn ja siinähän se meni hups 3 tuntia nukkuen ja laulaen sydämestä [sen kuullostamisesta ei sitten puhuta]pitäs kirjottaa viel aine huomiseks ja mua ei niin vois pätkän vertaa kiinnostaa. mä vihaan aineita mut tarinoita ja novelleja ehk niinku rakastan <3ulkona sataa ja ukkostaa, unelma ilma. mut se ois vaan viel ihanampi jos ois joku poika johon vois nojaa ja sit se kuiskailis vaik rakkauden sanoja mun korvaan..mä haluun et ois kunnon syksy, ei mikää sellanen märkä vaan kuiva ja aurinkoinen.eli vähän niinku mä.. :operjantaina lähen helsinkii shoppailee ja menee varmaa taas aika kivasti rahaa..no mut hei isi ja äiti maksaa, ainaki toivottavasti :omut joo mä lopetan unelmoimisen ja tippuilen pilvistä.

nyt on rokkilaulajan vapaapäivä...

heräsin aamulla tukkosena flunssasta ja aamukin oli harmaa. masentavaa.olo on kuin ikkunaan törmänneellä linnulla. pitäs lähtee kaupunkiin kattomaan silmälaseja ku vanhat alkaa olla jo vääntyneet ja paskaset. haluisin vaa nyt jonnekki pois jonku kamun kans. ois siistii lähtee autolla ajelee jonnekki ihan perseesee.mutku ei oo autoa, eikä kavereita. sit pitäis perjantaina lähtee helsinkii kattelee vähän vaatetta ja sen sellaista mukavaa.mutta mä lähen nyt näyttämään maailmalle takapuolta \,,/..mikään ei pysäytä minua tänään

viisas siili.

heräsin tänään virkeänä, menin aamu savukkeelle ja havahduin siihen että jalkani juuressa toljotti siili. tuijotimme hetken toisiamme kuin olisimme lukeneet toistemme ajatukset. tajusin kuinka tyhmä ja lapsellinen välillä olen. ihan hävettää tunnustaa se. on vain vaikeaa elää perheessä mille on aivan sama missä olen ja mitä teen. harmi sinänsä, olisin ehkä joskus halunnut että äitini tai isäni olisi lohduttanut minua kun siltä tuntui. mutta elämä menee eteenpäin, se ei odota ketään, on vain laahauduttava perässä ja yritettävä selvitä siitä paskasta mitä niskaan tippuu jatkuvasti.tai ehkä minä olen se paska joka tippuu toisten niskaan...tiedä häntä.

turha

haluaisin vain tietää sen että jos maailmassa olisi edes yksi ihminen joka huomaisin pahan oloni, miksei hän sitten tule ja lohduta? on aika tyhjä olo ja muutenkin tekisi mieli vaib lähteä pois, jonnekkin kauas, missä ei olisi muuta kuin kauniita vuoria ja metsää. paikka mihin voisin piiloutua maailmalta, ja siltä kuinka paha minä itse olen. haluaisin vain löytää syyn siihen miksi juuri minä olen juuri se kuka olen? ja haluaisin tietää onko maailmassa oikeasti ihmistä joka ymmärtää täysin toista? haluaisin muuttua.. muuttua hyväksi.

yksinäinen?

uuaah, miksi minä? miljoonien ihmisten seasta juuri minä? vammasta, mulle tapahtuu aina kaikki paha juttu. ei yhtää kivaa. oon aika yksin. no ehkä mun on vain hyväksyttävä itseni sellaisena kuin olen. se on vaan vähän turhan vaikeeta. sit on yks ihminen kuka hämmentää mua hyvinkin paljon, siitä ei oikein ota selkoa, mutta kaikki aikanaan, niinhän ne sanovat.ehkä kaikki kääntyy parhain päin vielä jonakin päivänä, ainakin toivon niin. kukaan ei ole täydellinen, ei kukaan vaikka joku niin väittäisikin, se ei ole totta.sekavaa..